Myssy muassa

Luulin että olisin saanut kuvattua nättejä sovituskuvia meidän uusista Pompin syksyvaatteista, molemmista tytöistä, ajatuksen kanssa ja niin edelleen, mutta toisinpa kävi. Paketti on ollut kotona jo kolme viikkoa ja osa kamppeista lähti koonvaihtoon ja osa palautukseen, osasta on jo tullut ihan suosikkeja - ja kuvia on otettuna tasan nolla.

N ja Dublin-setti  (sekä käpyaarteet odottamassa kerääjäänsä)

Näissäpä kuvissa siis tämä minun syksyn suosikkisetti ihan vaan kaiken kiireen ja touhun keskellä. :) 

Kiva kun puhelimellakin saa ihan mainioita kuvia otettua! Näitä arkisia juttujakin on kiva saada talteen, kerhomatkoja ja käpyaarteiden keräilyjä, vaikka kameraa ei muistaisikaan ottaa mukaan. (Kun sitä pakollisempaakin pakattavaa yleensä riittää...)

Ainakin minun silmääni tuo setti on aivan hurjan söpön näköinen :) Kaulahuivi oli ihana kietoa lämmikkeeksi kylmään aamuun ja pipo näytti tarpeeksi muhkealta pientä pakkasta vastaan. 

Pipo tosin on aika suuri (tästä pienin koko oli - hassua kyllä - 52) ja valui kuulemma aina välillä silmille, mutta näin kävelymatkalla tai söpöstyskäytössä se ei toki hirveästi haittaa. Mallia ainakin nauratti :) Leikkihommiin sitten muut myssyt.

Olisin laittanut tämän vaihtojen yhteydessä tilaukseen vielä harmaanakin, mutta sehän olikin jo loppu. Eikä ihme. Saapa nähdä, vieläkö sitä tulee jossain välissä valikoimiin!

Hrr...

Aamulla oli pikkuisen pakkasta vielä puoli yhdeksän maissa, kun lähdettiin suunnistamaan kerhoa kohti.

Just ehdin kaivaa tytöille välikausihaalarit esille, ja nyt tarvitaan jo käytännössä talvivaatetta... Tulisikohan se lämmin syksy vielä takaisin, ei ole vielä oikein tämmöinen olo, ei. 

 Hrr.

Yksivuotias kultainen

Täällä on nyt näköjään jäänyt blogi ihan hunningolle kaiken muun tekemisen pyörteissä. Paljon on meidän syyskuuhun mahtunutkin, osa jutuista täysin odotettuja ja osa vähän odottamatontakin. 

Täällä on nyt vietetty myös pikkusiskon synttärit. Ensimmäinen vuosi tuli täyteen ja sitä on juhlittu monenlaisin kokoonpanoin, isovanhempien kanssa, kummien kanssa, kavereiden kanssa ja vielä omalla porukallakin. 

On se vaan uskomatonta, miten paljon yhteen vuoteen mahtuu, ja uskomatonta, miten nopeasti pienenpienestä, myttyisestä ja ihmettelevästä vauvelista tulee tämmöinen ihanan pulleroinen touhuaja. Sanoja on hallussa jo kymmenkunta ja joka päivä saa ihmetellä, miten paljon tämmöinen pieni jo ymmärtää ("Vie ruokalappu kaappiin sinne omalle paikalleen", "Missäs kulta sun auto on? Käypä hakemassa se tänne ja ajele vähän aikaa", "Tuopa sieltä kirja ja tuu tänne äidin syliin niin luetaan"). Pienenpienet keskustelutkin jo onnistuu: 

E: 'ttä!

Ä: Ai vettä, joo tässä. Ole hyvä.

E: Tiitti.

Kävely on muuttunut melkoisen varmaksi ja jopa pihalla kengät jalassa se onnistuu ainakin jotenkuten. Kiikussa voi ottaa jo aika kovat vauhdit. Yhtenä päivänä E kiipesi N:n sänkyyn ja huojui siellä kontallaan, kun menin katsomaan... Kohta saa olla koko ajan varomassa tuon kiipeämisen kanssa, kun taidot vielä vähän karttuu. Vähän jo hirvittää tuo sohva - varsinkin kun N siellä pomppii. Ihan yhtäkkiä E myös kiinnostui syömispuuhasta, ja nyt vaatii että saa lusikoida omalla lusikalla. Äiti saa ehkä toisella lusikalla vähän auttaa, mutta ei paljoa, ettei tule huuto. Puuroa ja perunamuusia on siis korvat täynnä, mutta ihanaahan se on, että pieni haluaa olla omatoiminen ja opetella itse. 

Kaikki mitä sisko tekee, kiinnostaa ihan valtavasti. Ja sisko myös haluaa opettaa ja opastaa - ja välillä myös kiivetä Pupu Tupunoineen tai lääkärinvälineineen sohvan nurkkaan, jonne sisko ei yllä, olla vähän aikaa rauhassa omissa oloissaan. 

Leluista tulee välillä kiistaa, mutta ihan mahtavaa on seurata miten ne yhteiset leikit hiljalleen alkaa: tytöillä on sellainen potkuteltava auto, ja isompi istuu auton kyydissä ja huutaa että nyt mennään, ja pienempi alkaa työntää autoa. Tyynysotaakin isompi ehdottaa, mutta sitä pitää kyllä vielä vähän aikaa odottaa :) Ihanat tytöt <3 

Pieni vinkki muillekin Maxin ja Meerin ystäville

Meillä N tykkää aivan valtavasti Pikku Kakkosen Max ja Meeri -pupuista. Löydettiin Anttilasta kaksi DVD:llistä pupujen seikkailuja (tosin nimellä Max ja Ruby) hintaan 4,95 kpl. Ei hassumpi hinta - mutta kyllä ärsyttää kun isosisko-pupu on tuossa eri nimellä! Mitenkähän tästä sarjasta on kaksi eri "suomennosta" olemassa? 

Pupujen seikkailuja N jaksaisi katsoa vaikka kuinka, mutta pakko on tietysti rajoittaa, ettei tule kiukku. Yksittäinen ohjelma kestää kymmenisen minuuttia, joten useamman voi onneksi kuitenkin katsoa kerralla. Sieltä jää myös paljon lauseita ja juttuja käyttöön ("Katso eteesi Max!" saattaa N huikata, jos joku katselee hänen mielestään väärään suuntaan ja tässä yhtenä iltana piti kaivaa kaapista hyppynaru, koska Meerikin oli hypellyt ystävänsä kanssa narua - "Pupupartio hyppely..."). 

Eilen aloin etsiskellä netistä, löytyisikö jostain värityskuvia Maxista ja Meeristä, ja löysinkin ihan mukavan sivun, jossa värityskuvien lisäksi oli viivapiirros- ja tehtäväsivuja, paperinukkeja sekä paljon printattavia juttuja synttäreitä tai muita juhlia varten (kutsukortteja, muffinssivuokia jne.)

Tulostin pienen pinon värityskuvia ja Max-paperinuken, ja N oli tosi innoissaan ja jotenkin ihan tohkeissaan, kun sai oman Maxin. :) Pupulle tehtiin myös lisää vaatetta ja tämä sai seisoskella ruokapöydässä katsomassa lounaan syöntiä. 

Nurkkakorvalla kuulin, kun N kertoi Maxille edellisen viikonlopun retkestä.. Aika suloista :)

Mainittu nettisivu Maxeineen ja Meereineen löytyypi täältä (klik!). 

Syyskuu

Tänä aamuna herättiin sateen ropinaan, mikäs sen paremmin syyskuun alkuun sopisikaan! Ilmeisesti viikonlopun retket ja seikkailut (meillä oli mukavia vieraita käymässä pohjoisesta ja toisena päivänä käytiin merenrannalla) oli väsyttäneet tytöt niin, että pitkän pitkän pitkästä aikaa nukuttiin melkein puoli yhdeksään! Aika mahtavaa itse heräillä, kuunnella sadetta ja odotella rauhassa, että tytöt herää :)

Toinen syyskuun juttu sateen ohella on tietysti omenapiirakka :) Me tehtiin kaura-omepaistosta, vaniljajäätelön kanssa aikas hyvää...  

Tuohon siis tulee omppua, margariinia, kaurahiutaleita sekä maun mukaan (fariini)sokeria (ja vaniljasokeria, kanelia, kardemummaa). Meillä ei ollut taaskaan tuota fariinisokeria, joten laitoin tavallista sokeria sekä vähän siirappia. Uunissa 200 astetta ja puolisen tuntia.

Meidän syyskuu alkoi siis aika lepposissa ja makoisissa merkeissä :)

Pomp de Luxin avoimet ovet

Kävinpä minäkin Avoimissa ovissa heti maanantaina kauden alkuun. Tämä postaus on jäänyt tänne luonnoksiin roikkumaan, koska myös ostoslista jäi roikkumaan. Niin kuin arvelinkin, kuvastopettymys vaihtui kyllä ihastukseen, eikä tämä eka - ihan kohta matkaan lähtevä - tilaus taatusti ole kauden viimeinen :-)

Moni vaate, jonka olin kuvastosta ihan ohittanut, olikin luonnossa aivan ihana ja vastaavasti taas muutamat näyttivät ja tuntuivat ihan muulta kuin kuvien perusteella olisin olettanut. Tilausta en vielä jättänyt edustajalle, kun halusin vielä hetken pähkäillä lopullista ostoslistaani, toivottavasti en pähkäile liian kauaa, ettei mikään sitten ehdi loppua... Ei kai sentään. Nyt ei ole tyllejä tai paljetteja ostoslistalla :)

Väreistä olen pienen mietinnän jälkeen päässyt lopputulokseen: meille tulee roosaa, jäänsinistä sekä harmaata. (Livenä värit näyttivät tosi herkullisilta ja vaikka itse tykkäsinkin viime syksyn tummemmasta mallistosta, oli tämäkin kyllä aivan tosi ihana.)

Mutta missä värissä mitäkin, ja kummalle... Voi voi, hetken saa tämä äiti tätä asiaa vielä pyöritellä :D Perusvaatteilla, pitkähihaisilla paidoilla ja sukkiksilla kuitenkin pääasiassa mennään, neuletakit päälle sekä luultavasti roosat bodyt pikkusiskolle ja roosan värinen tunika isosiskolle. 

Olemassa olevat pyjamat molemmille vielä syksyn mahtunee päälle, joten nämä söpöt jää ale-metsästykseen. Tykkään tuosta lintukuosista kyllä paljon, ja molemmat värit (roosa ja sininen) näyttää näteiltä! Arkisempia mekkoja (Idaho, Kentucky) harkitsin molemmille, mutta ne taitavat nyt jäädä myös tuonne myöhempään mietintään; periaatteessa samaa virkaa kun toimittavat jo kesän aleista löytyneet jumpsuitit. Juhlavaatetta taas meillä riitää tällä hetkellä enemmän kuin juhlia, joten nekin on nyt vaan pakko ohittaa :)

Ostoslistalta tipahtivat Buffalo skirt (tylli ei ollutkaan ollenkaan pehmoista!) ja Edinburgh jegginsit (ne olivat juuri niin kapeat ja napakat kuin vähän arvelinkin; ihan kapoiselle lapselle varmasti nätit, mutta ei meidän tylleröille).

Sen sijaan tämä Hollywood skirt olikin materiaaliltaan aivan ihanan tuntuista  - harmi että väreinä on vain mustaa ja viininpunaista - ja isompien tyttöjen puolelta Jacksonville blouse olikin luonnossa tosi kaunis, vuori ohut ja pehmeä, pitsi hyvän tuntuista sekin. Olisikohan tuo 104 toivottoman suuri vielä N:lle? Vai olisiko 98 Budapest paita varmempi valinta? Kaunis ja hyväntuntuinen sekin. 

Tämä piposetti lienee vielä pikkuisen liian suuri, mutta värin puolesta houkuttaisi kovasti tämä meille tilata. N:n toppatakki on kaivannut juuri tämän värisiä kavereita itselleen. Minun mielestäni tässä saisi koot alkaa askelta pienemmästä, koko 50 olisi ainakin meille ollut just oikea. 


Ps. Ei se Charleston-mekko niin ruma ollut kuin luulin, yläosan pienet paljetit on itseasiassa ihan söpöt. Mutta ei myöskään kyllä yhtään harmita, että N:lle mahtuu vielä viime talven Emily-mekko ja E:llekin on nettikirpparilta oma juhlatyllinsä löytynyt :)

Ensimmäisille tilaajille varmaan ihan kohta paketit jo tulevat perillekin, onpas tosi mielenkiintoista sitten nähdä, miltä ne vaatteet näyttää ihan käytännössä :)

Metsässä

Syksyinen metsä <3

Täällä on nyt koko alkuviikko saatu nauttia viikonlopun työn tuloksista :) Käytiin nimittäin sunnuntaina metsässä retkellä ja marjoja poimimassa koko perheen voimin. 

Tytöt oli molemmat tosi reippaasti; N auttoi poimimisessa ja kulki kertakäyttömukin kanssa edestakaisin ja pysähtyi välillä ihmettelemään sieniä tai jäkälää, heitteli risuja tai pyllähteli tahallaan sammalikkoon. E istui ensin turvaistuimessa katselemassa ympärilleen hyvän aikaa, ja kun kyllästyi tarkkailijan rooliin, istuskeli maassa isän vieressä tutkimassa kaikkea mahdollista tai tepasteli ympäriinsä sen minkä pystyssä pysyi. (Ensimmäistä kertaa kengät jalassa tällaisessa hankalammassa maastossa... Tepastelija siis työllisti toisen meistä aikuisista ihan koko ajaksi.)

Kauhean kauaa tytöt ei tietenkään jaksaneet, joten poimimisessa sai pitää aika kiirettä, että ehti jotain saada ämpäriinkin asti ennen evästaukoa (johon koko retki tietenkin huipentui). 

Saalis oli olosuhteisiin nähden mainio: mustikat riitti hyvin yhteen pellilliseen mustikkapiirakkaa (sellainen pullataikinapohjainen piirakka, se on ihan paras!) ja puolukoista on tehty yksi rahka ja kaksi pientä murotaikinapohjaista rahkapiirakkaa.

Aivan ihania. 
Ehtisiköhän sitä vielä toisenkin kerran poimimaan... :)