Korttiaskarteluja

Askarreltiinpa N:n kanssa pikkusiskon nukkuessa pari korttia, tulevia pieniä synttärisankareita ja muita juhlijoita varten jo valmiiksi odottamaan :)

Kuva on hämärä, mutta mukavaa oli

Norsuidea jäi mieleen Allidaalia-blogista, muuteltiin sitä vähäsen ja tehtiin norsulle mukaan kukka kuvioleikkurilla. N tykkäsi kovasti liimailla sydämet ja norsut kortteihin, leikkuuhommiin en tuota vielä päästänyt, sen verran pieniä väkerryksiä nämä on, että olisi olleet sormet vaarassa... :) 

Aina täällä tapahtuu eniten pienimmän nukkuessa, aika masentavaa varmaan myöhemmin kuulla, että aina kun nukahti, kaivettiin askartelut tai leipomukset esille :)

Pieni vinkki muillekin Maxin ja Meerin ystäville

Meillä N tykkää aivan valtavasti Pikku Kakkosen Max ja Meeri -pupuista. Löydettiin Anttilasta kaksi DVD:llistä pupujen seikkailuja (tosin nimellä Max ja Ruby) hintaan 4,95 kpl. Ei hassumpi hinta - mutta kyllä ärsyttää kun isosisko-pupu on tuossa eri nimellä! Mitenkähän tästä sarjasta on kaksi eri "suomennosta" olemassa? 

Pupujen seikkailuja N jaksaisi katsoa vaikka kuinka, mutta pakko on tietysti rajoittaa, ettei tule kiukku. Yksittäinen ohjelma kestää kymmenisen minuuttia, joten useamman voi onneksi kuitenkin katsoa kerralla. Sieltä jää myös paljon lauseita ja juttuja käyttöön ("Katso eteesi Max!" saattaa N huikata, jos joku katselee hänen mielestään väärään suuntaan ja tässä yhtenä iltana piti kaivaa kaapista hyppynaru, koska Meerikin oli hypellyt ystävänsä kanssa narua - "Pupupartio hyppely..."). 

Eilen aloin etsiskellä netistä, löytyisikö jostain värityskuvia Maxista ja Meeristä, ja löysinkin ihan mukavan sivun, jossa värityskuvien lisäksi oli viivapiirros- ja tehtäväsivuja, paperinukkeja sekä paljon printattavia juttuja synttäreitä tai muita juhlia varten (kutsukortteja, muffinssivuokia jne.)

Tulostin pienen pinon värityskuvia ja Max-paperinuken, ja N oli tosi innoissaan ja jotenkin ihan tohkeissaan, kun sai oman Maxin. :) Pupulle tehtiin myös lisää vaatetta ja tämä sai seisoskella ruokapöydässä katsomassa lounaan syöntiä. 

Nurkkakorvalla kuulin, kun N kertoi Maxille edellisen viikonlopun retkestä.. Aika suloista :)

Mainittu nettisivu Maxeineen ja Meereineen löytyypi täältä (klik!). 

Korttien väsäystä

Mummujen ja isomummujen äitienpäiväkortteihin en jaksanut keksiä mitään sen kummempaa ideaa, N sai rauhassa maalailla sormiväreillä ja siveltimellä. Siitä puuhasta tuo kyllä tykkää :) E osallistui kiipeilemällä maalarin tuolia vasten.

  

 

Taikataikinapäivä

Leipomishommat on olleet viimeaikoina niin kovasti N:n mieleen, että tänään tuntui että pitää jo tuo taikataikina kokeilla. Kauan se on mielessä ollutkin, mutta on tuntunut että taitaa se tuo kaveri olla vielä liian pieni.

Itse taikinan teko oli mukavaa ja helppoa, N kaateli ja sekoitteli jauhot, suolan ja veden, öljyn kanssa piti vähän auttaa. Valmiista taikinasta leivottiin kaulimen, piparimuottien, vetsen ja koristelutikkuna toimineen spagetin kanssa yli kaksi tuntia! Vähän meinasi mennä murustamiseksi ja silppuamiseksi aina välillä, mutta tosi hyvin N jaksoi. Olisin luullut että paljon vähemmän jaksaa keskittyä :)

Herkkuja nukkekodin väelle

Pienemmän leipurin luomuksia: oikealla aurinko (silmät, hentoisesti piirretty suu ja napa), valitettavasti kuvassa ylösalaisin.

Nyt on luomukset uunissa kuivumassa (tunteroinen 100 asteessa), huoneenlämmössäkin kuivuisivat mutta varmistellaan että kuivuvat tasaisesti niin että huomenna päästään maalauspuuhiin. Kokeillaan ainakin ensin ihan vaan vesiväreillä, akryylitkin on tuolla odottamassa, mutta katsotaan miten onnistuu :)

Askarteluja

Viime viikolla jäikin kirjoittelut tosi vähäiselle, täällä oli sen verran vaativaisempia pieniä kavereita. E nukkui päiväunensa lähinnä vaunuissa, mieluiten liikkeellä ollessa, ja N ei viihtynyt itsekseen oikeastaan minuuttiakaan. Eipä siinä silloin paljon kirjoitella...

Huomasin Tiimarin askartelulehdestä kivan näköisen muffinssi-askartelun ja aattelin heti että sillä voisi aloittaa viikon mukavasti :) Meillä oli joulun askarteluista vielä noita huopiakin jäljellä, ei tarvinnut kuin kävellä omalla askartelukaapille.

Kuva lainattu Tiimarin sivulta askarteluohjeesta

N tykkää tällä hetkellä tosi paljon kaikista keittiöleikeistä, koko ajan meillä on olohuoneessa jonkun syntymäpäiväjuhlat tai muuten vaan juhlat, nätisti on katettuna mukit ja lautaset kaikille, ja ruokia on kattilat ja kulhot puolillaan.

Tykätään kumpikin tosi paljon noista Ikean huopa-kasviksista ja muista herkuista ja tehtiin niille vähän täydennystä itse, piparit ja domino-keksit joskus joulun aikaan ja nyt muutama paistettu kananmuna. 
 

Piparkakkuihin ei viitsitty laittaa koristeita, vaikka sillai niistä olisi tullut tosi hienoja. Ajattelin että parempi tehdä ihan vain tavallisia, niin ei tarvitse varoa joutuvatko helmet ja kimallukset kohta pienen ryömijän suuhun. Nämä huoparuoat on kuitenkin muuten niin hyviä leluja, kun ei tarvitse koko ajan varoa pieniä osia tai teräviä kulmia, vaikka jäisivätkin pienimmän ulottuville.

Tänään syntymäpäiväänsä juhlii Karhu :)

Mukavaa viikon alkua kaikille piipahtajille, täällä juhlat jatkuu :)

Hyvää Ystävänpäivää!

Kerhossa askarrellut ystävänpäiväkortit lähetettiin isovanhemmille, joten kotona odotti uusi korttitehdas. Omalle väelle tehtiin kortit lopulta ihan vaan printtaamalla kuvia ja liimaamalla ne paksummalle paperille, innokkaan alun jälkeen korttitehtailija N nimittäin kyllästyi askartelupuuhaan ihan tyystin.

Tehtailijan sisko kyllästyi myös sivustakatsojan rooliinsa, joten äidin hienot kortti-visiot kariutuivat jo senkin puolesta. Askartelun sijaan ohjelmassa olikin siis lueskelua ja legoja... huoh :)
  

Lukupuuhissa

Illaksi olisi tarkoitus leipoa vielä jotain herkkuja, mutta saapa nähdä miten sen suunnitelman käy. Pitää varmaankin valita helpoin mahdollinen resepti ja houkutella leipurikaveri mukaan taikinansyönnin varjolla. Saas nähdä kuinka käy :)

Hyvää ystävänpäivää minulle :) Uusi kimallustyyny istuu sohvalle nätisti :)

*

Oikein  hyvää ystävänpäivää myös teille jotka täällä piipahdatte! :)

Purnukka tuikkukynttilöille

Pienen apulaisen kanssa päätettiin aamupäivällä askarrella säilytyspurkit tuikkukynttilöille sekä tuohuksille.

Tarvikkeina meillä oli pari tyhjää lasipurkkia, purkin ympärysmitan verran pitsinauhaa, pieni printattu kuva sekä tavallista Tiimarin liimaa. Näiden lisäksi ei muuta tarvittukaan kuin ahkera apulainen, joka kävi reippaasti työhön levittämään tulitikulla liimaa pitsinauhaan ja papereihin :) 
 

Luulin, että meillä olisi ollut koristeeksi sopivia kiiltokuvia, mutta eipä ollut. Voipi olla, että vaihdetaan kuva kiiltokuvaan myöhemmin, mutta sepä ei ole iso vaiva. On nuo kynttilät nyt ainakin ihan nätisti tallessa :)

Nyt luvassa ulkoilua, aurinko paistaa ihanasti ja taivas on kirkas. Mittarikin näyttää lumiukkokeliä. Mukavaa lauantaita kaikille!

Maalipurkilla, osa 2

Olohuoneen lamppu onnistui sen verran hyvin, että jäin ihan jumiin tähän maalaamiseen :) On ihana katsella kuvia toisten kauniista lastenhuoneista, kun itsellä se on aikamoinen ikuisuusprojekti. Se on oikeastaan työn alla ihan koko ajan, mutta en osaa edes päättää, millaisen siitä laittaisi. Mahdollisuuksia on niin paljon ja nättejä ideoita joka puolella. Eipä sillä, ei huoneella toisaalta kovin kiire ole, tytöt nukkuvat vielä molemmat meidän makuuhuoneessa. Lastenhuone on siis tällä erää enemmänkin lelujen huoneena (varastona...) kuin tyttöjen.

Haluaisin kuitenkin jossain vaiheessa huoneeseen nätisti esille pari kauneinta vaatetta ja niitä varten olen jo ehtinyt jemmata koukut ja vaatepuut. En onnistunut löytämään sen värisiä, näköisiä ja hintaisia koukkuja kuin olisin halunnut, joten ostin jemmaan tämmöiset:

Ystävät-tekstiä on jotenkin mukavampi alkaa maalata piiloon kuin vaikkapa sauna-tekstiä :)

Jemmatut vaatepuut ovat ihan nätit alkujaankin, mutta aika räikeän väriset; tässä kuvassa vihreä näyttää aika pehmoiselta, mutta oikeasti se on erittäin vihreänvihreä.

Tiskipöydän päälle se oli tämäkin maalaushomma laitettava; yritin ensin maalata ruokapöydän äärellä E:n nukkuessa ja N:n maalaillessa vesiväreillä omia juttujaan, mutta seurauksena oli lainehtiva pöytä ja väriroiskuja matossa. Näitäpä sitten olen tässä päivän mittaan käynyt aina vähän kerrassaan värittelemässä.  

Homma edistyy sen verran hitaasti, että ehtiipä miettiä samalla miten nuo kuvioi ja koristelee. Vaaleanpunaisella akryylivärillä suunnittelin jotain pientä kuviota, mutten ole vielä osannut päättää, tulisiko koristus vaatepuuhun vai koukkuun.

Maalipurkilla, osa 1

Olohuoneen kattolamppu on ollut täällä jo jonkin aikaa vaihtolistan kärkipäässä. Samaa lamppua on katseltu jo kaksitoista vuotta - muutamassakin asunnossa - ja viimeistään nyt sen tumma metalliväri alkoi todenteolla pistää silmään vaalea sisustuksen keskellä. Moneen kertaan talven mittaan onkin katseltu kauppojen kohtuuhintaiset lamput läpi, mutta mikään ei sitten näyttänyt niin kauniilta, että oltaisi vielä viitsitty alkaa lampun vaihtoon. Pitää malttaa odottaa sitä todella oikeaa tässäkin tapauksessa...

Päätin siis odotellessa kokeilla miten lampun maalaaminen onnistuisi.

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen...

Maalaushommat oli pakko laittaa tiskipöydälle, ettei pienet apulaiset jätä omia kädenjälkiään lamppuun. Koko aamupäivä siinä maalaamisessa sitten kuluikin, kun kaiken muun lomassa ehti käydä aina pienen pätkän lamppua maalaamassa. Yllättävän tasaisen värin siihen näinkin sai!

Olisi kuulemma pitänyt hioa hiekkapaperilla ensin, mutta minusta tuntui että siitä jäi niin paljon naarmuja lampun pintaan, vaikka kuinka varovaisesti yritin hioa, että päätin pienen yrityksen jälkeen skipata koko työvaiheen. Yhden kerroksen kuivumiseen kului aikaa melkolailla, mutta kun malttoi odottaa iltaan asti, seuraava maalikerros tarttui aika nätisti ja tasaisesti edellisen päälle.

Maalattuna lampusta tuli loppujen lopuksi sen verran nätti, ettei meillä enää olekaan ihan kiire lamppukaupoille! Ja mikä parasta, hintaa koko lystille kertyi Bilteman pienen maalipurkin verran, eli kolmisen euroa... Mitähän sitä seuraavaksi maalaisi... :)

Tammikuun tuiskuissa

Jonkin aikaa jo olen haikaillut aloittavani tämmöisen kirjoittelemisen minäkin, ja uusi vuosi lienee paras mahdollinen aika moiselle uudelle. Ollaan touhuttu näinä päivinä tyttöjen kanssa pihalla paljon, nollakeli lumiukkoineen ja -lyhtyineen tuntuu ihanalta pakkasten jälkeen!

Ennen joulua askarreltiin isomman tytön kanssa niin paljon kuin vain ehditiin ja jaksettiin: joulukortit, pakettikortit lahjoille (luotin siihen, ettei N. vielä hoksaa siitä mitään joulupukki-asioita - ensi vuonna ei kyllä enää uskalla!), kuusen koristeita ja piparkakkutaloa, kaikenlaista.

Tässä yksi kiva ja helppo askarrus, jossa kaksivuotias pääsi hyvin mukaan tekemisiin. Ostettiin alennuksesta tavallisia nätin värisiä palloja, pujotettiin niihin silkkinauhat muovisten tilalle ja kaivettiin laatikoista vähän hopeisia tarroja:

Lopputulos on ihan nätti, kyllä nämä kuusessa joukon jatkona kimmeltävät, mutta ennen kaikkea oli mukavaa touhuta yhdessä askartelua johon pienikin pääsi osallistumaan.

 
 Illalla juuri mietin, että ei pidetä mitään kiirettä joulukoristeiden keräämisen kanssa, mutta yön aikana oli joulukuusesta tippunut kolme palloa lattialle ja kuusi varisee hipaisustakin... Saapa siis nähdä, kauanko näitä vielä katsellaan! 

Enkeli ja bambi saavat ainakin vielä jäädä lipaston päälle.