Valkoinen taikataikina

Kokeiltiin tänään isompien tyttöjen kanssa tämmöistä "taikataikinaa", joka on siis vitivalkoista eikä sitä tavallista vaaleaa :)

Tämmöistä reseptiä kokeiltiin:

2dl ruokasoodaa

1 dl maissitärkkelystä

1,25dl vettä

Aineet kaadetaan kattilaan ja keitetään miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes taikina muuttuu paksummaksi ja kiinteämmäksi. Lopulta siitä saa pyöriteltyä paistolastalla pallon, ja silloin se on valmista :)

Sen jälkeen taikinapallo kipataan kulhoon ja nostetaan jäähtymään. Kulhon päälle laitetaan kostea liina. Kun taikina on jäähtynyt, se on valmista leivottavaksi. (Apuna kannattaa käyttää maissitärkkelystä, ettei taikina tartu pöytään ja kaulimeen.)

Välillä viihdytettiin pienintä leipurin apulaista

Täältä luin vinkin, että taikinan päälle voi kaulia pitsiliinaa pintatekstuurin luomiseksi, ja sitähän piti tietenkin kokeilla. Pitsiliinaa en tähän hätään löytänyt, mutta jotain pitsistä kuitenkin - nukenvaatekorista :)

Kun koristeita oli tehty riittävästi, halusivat tytöt kokeilla millaisia jälkiä jää muista esineistä kuin nuken hameesta.. taikinaan siis paineltiin paritkin legot, klipsikorvikset ja muuta sen sellaista. Lopun taikinan talloi jalkoihinsa kaksi ritari Mikkeä.

Koristeet kuivuvat ja kovettuvat ihan huoneen lämmössä, jos niiden malttaa antaa olla yön yli rauhassa. Ne voi myös paistaa uunissa (75 astetta, noin tunti). Me jätettiin koristeet ihan vaan huoneen lämpöön kovettumaan, katsotaan josko ehdittäisiin laittaa ripustusnauhoja ja muuta huomenna :)

(Tuosta määrästä taikinaa sai ihan hyvän määrän leivottavaa: kaksi vajaata pellillistä koristeita ja lisäksi tuota muuta silppua ihan riittämiin :)

Nukkekoti sai uuden kodin

En ollut ollenkaan ajatellut että meillä alettaisiin nukkekoti-leikkeihin vielä, mutta koska joku naapureista oli hylännyt roskakatokseen nukkekodin, olihan se pakko meille pelastaa!

Meillä ei ole vielä yhtään nukkekodin huonekaluja, eikä kyllä nukkejakaan, joten talon ensimmäiset asukkaat ovat Sylvanian Families -koalat.

 

Kuvittelin, että taloa olisi mukava laittaa yhdessä N:n kanssa huone kerrallaan kuntoon, mutta saapa nähdä! Vasta ensimmäiseen huoneeseen on tapetti valittuna ja printattuna, ja nyt on jo käyty noin seitsemän kiistaa talon sisustuksesta :)

Lattiastakaan ei ole päästy yhteisymmärrykseen vielä; neiti sisustusarkkitehti otti ja ruttasi äidin printtaaman valkean mäntylaminaatti -printin. Tosi leppoisaa ja mukavaa puuhaa tämä :)

Asukkaille talo on kuitenkin ainakin tähän mennessä kelvannut

Kohta E käy päiväunille, yritämmä varmaankin sillä välin valita tapetin koaloiden tulevaan olohuoneeseen. (Tähän hommaan olisi varmasti tyylikkäämpiäkin ratkaisuja, mutta minä suurensin ja yhdistelin kuvankäsittelyohjelmalla tapettien mallikuvat A4-kokoon ja printtasin ihan tavalliselle paperille. Niistä sitten leikeltiin seinän kokoiset palaset ja laitettiin kiinni ihan vaan paperiliimalla.)

Katsotaas miten tämä tästä etenee :)

Maalipurkilla, osa 2

Olohuoneen lamppu onnistui sen verran hyvin, että jäin ihan jumiin tähän maalaamiseen :) On ihana katsella kuvia toisten kauniista lastenhuoneista, kun itsellä se on aikamoinen ikuisuusprojekti. Se on oikeastaan työn alla ihan koko ajan, mutta en osaa edes päättää, millaisen siitä laittaisi. Mahdollisuuksia on niin paljon ja nättejä ideoita joka puolella. Eipä sillä, ei huoneella toisaalta kovin kiire ole, tytöt nukkuvat vielä molemmat meidän makuuhuoneessa. Lastenhuone on siis tällä erää enemmänkin lelujen huoneena (varastona...) kuin tyttöjen.

Haluaisin kuitenkin jossain vaiheessa huoneeseen nätisti esille pari kauneinta vaatetta ja niitä varten olen jo ehtinyt jemmata koukut ja vaatepuut. En onnistunut löytämään sen värisiä, näköisiä ja hintaisia koukkuja kuin olisin halunnut, joten ostin jemmaan tämmöiset:

Ystävät-tekstiä on jotenkin mukavampi alkaa maalata piiloon kuin vaikkapa sauna-tekstiä :)

Jemmatut vaatepuut ovat ihan nätit alkujaankin, mutta aika räikeän väriset; tässä kuvassa vihreä näyttää aika pehmoiselta, mutta oikeasti se on erittäin vihreänvihreä.

Tiskipöydän päälle se oli tämäkin maalaushomma laitettava; yritin ensin maalata ruokapöydän äärellä E:n nukkuessa ja N:n maalaillessa vesiväreillä omia juttujaan, mutta seurauksena oli lainehtiva pöytä ja väriroiskuja matossa. Näitäpä sitten olen tässä päivän mittaan käynyt aina vähän kerrassaan värittelemässä.  

Homma edistyy sen verran hitaasti, että ehtiipä miettiä samalla miten nuo kuvioi ja koristelee. Vaaleanpunaisella akryylivärillä suunnittelin jotain pientä kuviota, mutten ole vielä osannut päättää, tulisiko koristus vaatepuuhun vai koukkuun.

Maalipurkilla, osa 1

Olohuoneen kattolamppu on ollut täällä jo jonkin aikaa vaihtolistan kärkipäässä. Samaa lamppua on katseltu jo kaksitoista vuotta - muutamassakin asunnossa - ja viimeistään nyt sen tumma metalliväri alkoi todenteolla pistää silmään vaalea sisustuksen keskellä. Moneen kertaan talven mittaan onkin katseltu kauppojen kohtuuhintaiset lamput läpi, mutta mikään ei sitten näyttänyt niin kauniilta, että oltaisi vielä viitsitty alkaa lampun vaihtoon. Pitää malttaa odottaa sitä todella oikeaa tässäkin tapauksessa...

Päätin siis odotellessa kokeilla miten lampun maalaaminen onnistuisi.

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen...

Maalaushommat oli pakko laittaa tiskipöydälle, ettei pienet apulaiset jätä omia kädenjälkiään lamppuun. Koko aamupäivä siinä maalaamisessa sitten kuluikin, kun kaiken muun lomassa ehti käydä aina pienen pätkän lamppua maalaamassa. Yllättävän tasaisen värin siihen näinkin sai!

Olisi kuulemma pitänyt hioa hiekkapaperilla ensin, mutta minusta tuntui että siitä jäi niin paljon naarmuja lampun pintaan, vaikka kuinka varovaisesti yritin hioa, että päätin pienen yrityksen jälkeen skipata koko työvaiheen. Yhden kerroksen kuivumiseen kului aikaa melkolailla, mutta kun malttoi odottaa iltaan asti, seuraava maalikerros tarttui aika nätisti ja tasaisesti edellisen päälle.

Maalattuna lampusta tuli loppujen lopuksi sen verran nätti, ettei meillä enää olekaan ihan kiire lamppukaupoille! Ja mikä parasta, hintaa koko lystille kertyi Bilteman pienen maalipurkin verran, eli kolmisen euroa... Mitähän sitä seuraavaksi maalaisi... :)