Mies on kyllä ihan ihanasti leikkinyt tyttöjen kanssa yläkerrassa kun olen kaikkien pakollisten kuvioitten jälkeen yrittänyt lukea - jos vain suinkin olen vielä seitsemän tai kahdeksan aikaan jaksanut - mutta eihän siihen lukemiseen voi keskittyä yhtään niin kuin toivoisi, kun koko ajan kuuluu lasten höpötystä, tömähdyksiä, kolahduksia (kuka pyllähti? mitä tippui? sattuiko jotakuta?), kitinää, kinastelua, kiljahduksia... Ja sen rauhallisen opiskeluhetken jälkeen, kun opiskellun asian pitäisi antaa hetken aikaa painua mieleen, alkaa todellisuudessa hirmuinen kaaos. Missä on maitopurkki ja mihin meni autonavain, onko huomiseksi eväitä, kenelle laitetaan iltapuuroa ja mitä puuroa, pieneltä pitää vaihtaa vaippa, isompi on menossa potalle ja tarvitsee pottakaverin, (ja sukka on huonosti, paita kutittaa), legoukko pitäisi onkia tv-tason alta ja tiskikonekin pitäisi täyttää tai tyhjätä, tai pesukone, tai molemmat, ja samaan aikaan isompi murustaa leipää lattialle ja pienempi työntää kaksin käsin niitä murusia suuhunsa. Tiedättehän te.
Kaiken lisäksi motivaatio on ollut hetkittäin hyvin lähellä nollaa - minulla jo toivomani opiskelupaikka on, mutta toisella paikkakunnalla. Muuton myötä on vain pakko pyrkiä uudelleen, kun niin loppusuoralla opinnot eivät vielä ole, että siirto-opiskelijaksi voisin edes hakea.
Mutta nyt, kun koe on ohi, on olo ihan hyvä. Ihan hyvin luin olosuhteisiin nähden ja koe meni kai ihan suhteellisen hyvin lukemiseen nähden. Ainakin tietää, että parempaan lukemiseen en olisi näissä oloissa kertakaikkiaan pystynyt. Saa nähdä kuinka käy.
 |
Tänään herättiin 5:05.
Pieni sisko heräsi maitoa vaatimaan ja isosisko hoksasi että on aamu ja huusi koko porukan kerralla hereille. Onneksi sentään paistaa aurinko. Ja onneksi ei tartte illalla enää katsella noita muistiinpanoja ja kirjoja! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! :)