Pihahommia

Mekin ollaan möyritty viimepäivinä pihalla aika ahkerasti. N viihtyisi siellä ihan koko päivän - silloinkin kun ollaan sisällä vaikka syömässä, se livistää ulos heti, jos ulko-ovi vaan sattuu olemaan auki. Tai jos joku on vaikka viemässä roskia, N puikahtaa kuistille "minä vaan haistelen tässä raitista ilmaa", ja siitä sitten pihalle saakka, jos ei ole heti kieltämässä. E menisi perässä, ja siksi ovea joutuu olemaan koko ajan vahtimassa, ettei se konttaa kuistille, portaita pitkin naamalleen pihatielle ja niin pois päin. 

Pihalle kun kunnolla asetutaan, on vähän helpompaa, mutta aika taiteilua tietysti, kun tällä pienimmäisellä on se ihan paras kaikki-menee-suuhun -ikä (ja pinsettiote jo harjaantunut lattialta muruja noukkiessa). 

Olisi ihanaa olla oikein puutarhahirmu ja osata laittaa kukkia ja kaikkea, mutta en ole ikinä oikein mitään laittanut. En tietenkään, kun aiemmissa kodeissa on meillä ollut vaan parveke, ja sekin yleensä niin tukahduttavan kuuma, ettei siellä jaksa kasvaa mikään. Puhumattakaan siitä että siellä jaksaisi olla itse :)

On siis nytkin vaan jotain pientä laitettu, amppeli-kukkasia, orvokkeja maahan, ja tässä yksi päivä vielä ylimääräinen kukkapenkki ihan vaan lähikaupan kukansieminille, jotta N:lla olisi jotain kasteltavaa pihalla. (Ei ne orvokit kai loputtomasti kastelua kestä, vaikka olisi millainen helle?)