Ne on aika mukavia kirjoja ja on ihan kivaa kun pieni tyttö niistä oppii asioita. Itselläni oli niitä lapsena, mutta niitä kirjoja en ole raskinut vielä antaa N:lle itse luettaviksi. Ollaankin ostettu markettireissuilla niitä pieniä, uudelleenjulkaistuja Tupunoita, ne on kivan kokoisia lapsen itsekseenkin selata. Ja äidin lapsuusaarteet säilyy paremmassa kunnossa kunnes lukijaan voi paremmin luottaa :)
Ensin tuntui, että on vähän rasittavaa kun ne Tupunat on niin kovin opettavaisia kirjoja, mutta mitäpä se toisaalta haittaa että keittiössä varotaan, koska Hippi-hiirikin poltti kätensä hosuessaan kuuman hellan ääressä ja niin edespäin. Vuodenajoista ja eläimistä on paljon juteltu sen jälkeen kun on Tupunoita luettu, ja ei haittaa yhtään myöskään se että nyt uusimmassa kirjassa (olisikohan se numero 8 jo?) pupu ystävineen menee kaupunkiin ja kirjassa neuvotaan miten tietä ylittäessä katsotaan ensin vasempaan, sitten oikeaan ja vielä kerran vasempaan...
E tykkää paljon katselukirjoista (ja toki myös syö kaikki kangaskirjat, mitä
Leppoisaa päivää muillekin! :)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! :)