Nuken sänky

Meillä on aloitettu nukkeleikit! Sen ei pitäisi varmaan olla mikään suuri ihme, jos talossa on kaksi pientä tyttöä, mutta täällä se vähän on :) N ei ole oikein missään vaiheessa innostunut nukella leikkimisestä (toki aina välillä nuket on olleet mukana leikeissä siinä missä muutkin lelut, mutta mitään sen kummempaa hoivaa ei ole nukkevauva saanut). N on hoivannut nalleja, kettuja, oravia ja muita otuksia, ja järjestää edelleen päivittäin retken tai synttärijuhlan jollekin näistä kavereista. 

Pikkusisko sen sijaan on aivan haltioissaan :)

Ensiksimainitusta syystä meille ei ole ostettu tai lahjaksi toivottu yhtään nukkea, minun vanha Jenni-nukke on ollut aina välillä N:n leikeissä. Pitkän aikaa se oli korissa ja varastossa, kun ei sillä kukaan leikkinyt, mutta vähän aikaa sitten toin sen taas alakertaan - ja siitä asti se on ollut tosi tärkeä kaveri pikkusiskolle. Yksi sana noin 30 sanan sanavarastostakin on Jenni. ("Hhenni! Hhenni!" kuuluu tuon tuostakin jostain päin.) Ihan jatkuvasti saa nukke kärrykyytiä, se peitellään nukkumaan ja tuttipullostakin se saa juotavaa (hoitaja toki ottaa itsekin hörpyt aina välillä :)

Olikin tosi mukavaa, kun tytöt saivat miehen työkaverilta heidän perheessään jo tarpeettomaksi käyneen nukensängyn. 

Ennen maalausta

Ja maalattuna

Sängystä tuli maalattuna oikein nätti! (Lähempää tarkastelua se ei tosin oikein kestä; maalasin sen hämärässä kuistilla ja maali on enemmän kuin vähän laikukas. Kaiken lisäksi yöllä oli tuullut ja sadellut sen verran, että sängyn kyljissä näkyy paikoittain sadepisaroittenkin jättämiä jälkiä, mutta kyllä se on tyttöjen leikkeihin kelvannut, eikä enää pistä äidinkään silmään.)